Two Poems About Happiness
One poem annoys me terribly, although I have almost grown up with it - its quotes are so familiar to me. The other poem makes me sad and heart-achingly warm. Both were written by men in the early 20th century, living on two different continents, dealing with oppression, dreaming of freedom. Why can I feel empathy with one, but the other makes me want to stand up and hit him on the head with a big fat history book?
*)Laulu onnesta.
(Eino Leino)
Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.
*) My crappy translation:
A Song of Happiness
If you have happiness, you must hide it,
If you have a treasure, you must cover it
and be blissful in your happiness
and rich in your rejoicing all alone.
Happiness suffers not the gaze of men.
If you have happiness, go into the wilderness
and live quietly, quietly in peace
and quietly enjoy your happiness.
*************************
For a Poet
(Countee Cullen)
I have wrapped my dreams in a silken cloth,
And laid them away in a box of gold;
Where long will cling the lips of the moth,
I have wrapped my dreams in a silken cloth;
I hide no hate; I am not even wroth
Who found earth’s breath so keen and cold;
I have wrapped my dreams in a silken cloth,
And laid them away in a box of gold.
*************************
Erno Paasilinna said about Leino in 1978:
Vuosi 1918 jakoi Leinon kahtia, kaikin tavoin. Viron matkalla 1921, jolloin häntä juhlittiin suurena suomalaisena runoilijana, hän aiheutti skandaalin anomalla Viron kansalaisuutta ja ilmoittamalla presidentti Ståhlbergille: “Sallikaa minun päästä irti Suomen tasavallan orjista ja herroista.”
*************************
As for the secret of Countee Cullen, his poem Tableau gives more than a clue.
August 27th, 2007 at 9:32 am
Hmm, I don’t get it. Maybe I’m just not as familiar with Finnish history and Eino Leino’s background. Do you mean that it was silly of him to not definitely choose a side in the civil war?
Personally, I think Countee Cullen’s poem sounds warmer and more kind, while Eino Leino’s sounds a bit proud and stingy. Even though they say pretty much the same thing.
August 27th, 2007 at 11:18 am
Siis kumpaa sää löisit päähän, Leinooko? Mää ainakin.
Tää runo on just sitä perisuomalaista ettei saa olla onnellinen onnestaan eikä varsinkaan kertoo siitä muille. Ne toiset tulee kateellisiks ihan varmana. Siis ei luoteta siihen, että sun ystäväs vois olla myös onnellinen, kun sinäkin olet sitä.
Huh… mää ainakin haluan nähdä ja tuntee ONNELLISIA ihmisiä! Tuun itsekkin onnelliseks…
Voi kun mulla oli eilenkin onnellinen olo, kun King ja Doris oli onnellisia!
August 27th, 2007 at 5:07 pm
Joo, bubu on ihan oikeilla jäljillä. Oikeastaan ymmärsin Leinoa paremmin vasta sen jälkeen kun luin Paasilinnan artikkelin. Ei ihme että hän halusi mennä jonnekin korpeen (tai Viroon) piiloon Suomen hullunmyllystä ja vain olla onnellinen kaikessa rauhassa.
Countee Cullen taas oli musta, amerikkalainen, homo, klassinen runoilija (luki mieluummin Keatsia kuin kuunteli bluesia)… kaikki väärin 1920-luvulla. Häntä kohtaan on helpompi tuntea sympatiaa. Cullenin oli todella pakko piilottaa onnensa, kun taas Leino sai vapaasti showailla ja vaihtaa takkia…