Chapter 2. 28 pages.
Violence! Nudity! Foul Language! Commies! Gayety! Footnotes!
(Hmm… You might have noticed a full moon in #1. It’s a trick of the light. Yeah, that sounds likely.)
(1-2)
(3)
(4)
(5)
(6)
(7)
(8)
(9)
(10)
(11)
(12)
(13)
(14)
(15)
(16)
(17)
(18)
(19)
(20)
(21)
(22)
(23)
(24)
(25)
(26)
(27-28)
October 10th, 2007 at 9:09 pm
Ok - this is a girly comic and I’m a guy but I say this anyway (because I know you can delete my opinion if you don’t like it)
The male characters, who are supposedly to be “tough”, are actually incredibly lame.
And the pace of events is sluggish…
BUT this comic is above average because of it’s nicely drawn and the there’s a nice overall flow going on. Hope to see more in near future.
October 10th, 2007 at 9:59 pm
I like your comment!
And yeah, most guys are pretty lame. In general. But I like them anyway.
I wonder what kind of male character you would prefer to see? Just out of curiosity.
October 12th, 2007 at 1:00 pm
Um… well.
A character becomes interesting when he or she has a serious flaw or multiple flaws - you know - like in real life.
All the males here are like from a.. well… from a womans daydream.
But I suppose it’s ok since this is a girlcomic heh (that’s what I would suppose)
The female characters on the other hand, do have some flaws and this makes them more interesting. Like how Mayann cannot take criticism and has a bad temper. And how Dr. Goldie is a cranky and uptight.
And how Lou is… different.
But you keep the flow going now.
October 12th, 2007 at 11:24 pm
You find them flawless? But you said they were lame before… I actually misunderstood you and thought you were looking for awesome heroes like Conan the Barbarian. But you have obviously much more interesting thoughts.
I certainly didn’t intend to create flawless male characters, I’m not a fan of that sort of stories. But a female (more or less heterosexual) perspective might see faults where you see perfection. The men are all a bit silly and egocentric here - don’t you find that a flaw? Even Andy, who wants to help others, doesn’t really understand what’s going on. The brave revolutionaries run away. The Swedish sailors need to be insulted before they care about helping the locals. Andy hits on Lou which is actually quite insulting (but for a hetero male, it might not look that serious at all). As you said, they’re lame, and I agree. But the story continues…
And don’t be embarrassed about commenting on a “girlcomic”. It’s not a dangerous virus… Speaking about girl comics, you can also see this as a revenge for thousands of years of superficial depictions of women in male fiction - but only as a joke, please ;)
October 18th, 2007 at 6:08 pm
Perhaps I shouldn’t have said “lame” when I meant “boring”.
Anyway…
None of the men seem ecocentric to me really. And:
The revolutionaries are not cowards if they move away when police arrives - since they strive for stealth(funny you claim otherwise since you write the story).
The same goes for swedish sailors - it’s not a stupid move to obey police armed with -nightsticks-.
But since you are able to admit that certain characters are a bit lame - since you are able to admit the flaw in your comic - that makes you a prominent comic maker. Truly.
October 18th, 2007 at 8:44 pm
If I may butt in - I think that since Ainur doesn’t have all that much actual combat experience, she can be a bit idealistic about violence :oP - that revolutionaries and Swedish sailors actually should stand up to the police no matter what, because of principles, etc.
However, in this particular story and its universe, slightly “idealistic” violence makes perfect sense to me, because it’s “that” kind of story.
October 19th, 2007 at 7:18 pm
I wrote a long comment but decided to cut it. Going further into details is just irrelevant.
This discussion has been very interesting. It has made me more convinced that I’m doing the right thing. Therefore, my final answer concerns your comment:
“But since you are able to admit that certain characters are a bit lame - since you are able to admit the flaw in your comic - that makes you a prominent comic maker. Truly.”
This is a total non sequitur. There is no connection between statement A and statement B. If you use the humility of the artist as a measurement of the quality of a comic… then you will miss many great works.
I admit that some of the characters are “lame” BECAUSE that’s how I choose to depict them. I don’t see it as a “flaw”. The reader is welcome to disagree with this depiction, but this is a work of fiction belonging to a certain genre (like Tinet pointed out). If you are looking for total realism, you shouldn’t read comics in the first place.
Who the hell cares about what the artist says, anyway? It’s the artwork that should speak for itself.
October 23rd, 2007 at 6:43 pm
PS. I don’t blame Thrmal for thinking that the male characters in Goldenbird are “dreamy”. I wonder if it was Falco’s velvet eyes or Andy’s true-blue that made him feel a bit weak in the knees?
Anyway, they apparently made such an impression on the poor guy that I feel mighty proud of myself. Imagine the power of a little ink on paper, or a few pixels on a screen!
June 2nd, 2008 at 10:58 pm
What’s the flashback in page 23, I wonder? Was Lou raped at some point? Or is that Mayann she’s thinking of?
It made me sad when she went to find this girl and couldn’t. Alas.
June 3rd, 2008 at 3:29 pm
I once made a pledge that I wouldn’t have any backstories involving rape for my characters, at least not for the female ones - or at least not Lou… (It could be interpreted as “ooh, so THAT’s why she is gay”… and I don’t want that to happen!)
But yes, Lou and Mayann were in St Louis during the 1917 summer race riots, so something serious happened back then. All will be revealed in time…
June 3rd, 2008 at 11:05 pm
I only assumed the flashback involved rape because of the guards attacking the woman who Lou saved. But I suppose she doesn’t have to be thinking about an exactly parallel circumstance, just a similar one.
September 22nd, 2008 at 12:17 pm
Toivottavasti suippokorvainen venäläinen nähdään jatkossakin.
September 22nd, 2008 at 2:04 pm
Toki, neljännessä luvussa! Loppupää on tosin vielä työn alla.
September 22nd, 2008 at 5:27 pm
Loistavaa! Luen sen sitten kun se on valmis. Saatan tietysti erehtyä karmaisevasti, mutta se vaikuttaa niin klassiselta mutta kovin kiehtovalta hahmolta: sivistynyt, salaperäinen anarkisti, joka juonii taustalla.. Pelkään tietysti että haluat nujertaa hänen ja muidenkin eskatologiset, idealistiset tavoitteet. Eikö utopia ole — Jumala?
Nauratko minulle jo ääneen? Ei se mitään, niin teen minäkin.
Ei mutta pidän sarjakuvasta oikein paljon. Kiitän siitä
September 24th, 2008 at 3:00 pm
Nuilotus, kiitos kommenteistasi! Sivistyneitä ja salaperäisiä anarkisteja tarvitaan aina. Kaikkivaltias Jumala on utopiana pelottava, mutta mikä utopia ei olisi, jos sen ottaa tosissaan.
Pakko tunnustaa että pidän liian paljon hahmoistani ja heidän unelmistaan, vaikka kaikki eivät voi olla oikeassa yhtä aikaa… Jotkut heistä tekevät varsin sinnikkäästi vastarintaa jos heidän rataansa yrittää muuttaa. Saa nähdä miten käy.
September 24th, 2008 at 4:38 pm
Olkaa hyvä vaan.
Ymmärsit ehkä hieman väärin utopia-mietteeni, ei se mitään. En minäkään sitä täysin ymmärrä. Tarkoitin, etteikö utopia — emansipatorinen toivo, paratiisi, ihanne — ole ajatuksen tasolla kuin jokin jumala, johon uskotaan; mutta toisin kuin sellaisten jumalien kanssa, joita ei saa kuvata, ilman uskoa niihin vaivutaan epätoivoon ja nihilismiin, ja ihmisen ainoa hyve on kyljen kääntäminen kotitynnyrissä.
Ehkä kaikki ovat oikeassa?
Saa nähdä miten käy, tosiaan :)
September 24th, 2008 at 4:55 pm
Jumalajutut menevät minulla yleensä vähän yli ymmärryksen :)
Mutta minusta utopiassa on tosiaan myös pelottava puoli, niinkuin jumalkäsitteessä. Olet kyllä aivan oikeassa siinä että ihanne jota ei koskaan saavuta voi sittenkin olla tavoittelemisen arvoinen. Niinkuin Gustaf Fröding kirjoitti: “Den drömmen som aldrig besannats, som dröm var den vacker att få.”
September 24th, 2008 at 5:17 pm
Pelottavia puolia on ja paljon, kun utooppiset myytit liitetään tuhoamiseen, on seuraukset usein hirvittävät. Näkyyhän se historiassa, toistuvana vieläpä. Myytit onkin pyrittävä selventämään.
Paheksuntasikin uhalla minun täytyy tunnustaa, etten osaa ruotsia järin hyvin, ja täten Kustaan ajatukset jäivät ilman täyttä ymmärrystäni. Suomen itärajalla asustelevana tyhmänä nuorukaisena minulla ei ollut juuri motivaatiota kielen oppimiseen yläasteella, ja nyt lukiossakaan en ole saanut siitä oikein kiinni. Yläasteella kielen pakollisen opetuksen inhoamiseen (se ei täällä päin tunnu siinä vaiheessa yhtään tärkeältä) yhdistyvät vielä ne kaikenlaiset typerät stereotypiat, joita ilmeisesti olet tutkinut jo paljon. Tiedät ehkä siis mistä puhun. Tässähän ihan hävettää kun muistelee omaa hölmöyttään.
September 25th, 2008 at 8:23 pm
Nojaa, onhan ruotsi aika turha kieli. Venäjää kannattaisi opiskella enemmän ja minua ärsyttääkin että osaan hädin tuskin lukea sitä, saatikka sitten ymmärtää mitä luen. Voisi myös harmitella sitä että isä unohti nuorena tataarinkielen, ja sen opettelemiseen menisi nyt monta vuotta. Lapsena olisi voinut saada sen lähestulkoon ilmaiseksi. Siirtolaisten lapsena otan ruotsintaidon joskus vähän liiankin itsestään selvänä. Tahtomattaan on “svenskatalande bättrevetare” vaikka vain alitajuisesti ajattelee “tämähän on helppo kieli kun jopa minunlaiseni tollo voi oppia”. Niinpä - kuusivuotiaanahan se sujuu vielä.
Mutta venäjä, sepäs vasta kieli on!
September 26th, 2008 at 2:57 pm
Venäjä kyllä kiinnostaisi minuakin paljon. Mutta eipä siitäkään ole oikein kunnon kursseja ollut tarjolla täällä, enkä niitä kerkeäisi kyllä käymäänkään. Täällä venäjä olisi tärkeä kieli oppia, mutta sitäkään eivät yläasteikäiset oikein halua opiskella: täällä on ollut typerät asenteet itänaapuria kohtaan talvisodasta lähtien. Ehkä ne joskus vielä häviävät.